tiistai 10. toukokuuta 2016

1, 2, 3, hyppy!

Moi! Pääsin pitkästä aikaa hyppäämään Kartsulla viime viikon maanantaina ja voin sanoa, että oli niin kivaa hypätä monen kuukauden tauon jälkeen! Kartsu oli todella hyvä ratsastaakin ja jätkä liikkui kerrankin kunnolla eteenpäin. Kaikki esteetkin tuli ylitettyä ilman ratsastajan satulasta suistumisia, joka oli itselleni yllätys, koska yleensä ponin hypätessä esteen juuresta, löydän itseni maistelemasta kentän hiekkaa. Postauksen kuvista iso kiitos Kiia Hakkari sekä Reetta Ihalin!




Alkuverryttelyssä tulimme isoa ympyräkahdeksikkoa, jossa oli ravipuomeja aina ympyröiden risteyskohdassa. Kartsu oli jo alussa todella nopea pohkeelle ja liikkui omalla moottorillaan ilman minkäänlaista ongelmaa, joka on tälle jätkälle todella harvinaista (ainakin koulupuolella). Tämän jälkeen aloitimme tulemalla laukassa pientä pystyä, jolle tuli meidän osalta todella huonoja hyppyjä. Meinasin jättää leikin jo tässä kohtaa kesken, koska en muutenkaan mikään esteratsastaja ole ja jotenkin useammat huonot hypyt ottivat itseäni suunnattomasti päähän. Muutaman  yrityksen jälkeen aloin kuitenkin saamaan jutun juonesta kiinni eikä ne hypytkään enää niin huonoja ollut. Isoin ongelma oli ehkä se, etten osannut tuoda Kartsua kunnolla esteelle, jonka takia hypyt lähtivät mistä milloinkin.

Kun poni ei helposti laukkaa esteellä vaihda, mukaan tulee mun käsiongelma....

Ja ratsastaja tietenki myöhässä hypystä. :D
Alkuverryttelyn jälkeen tulimme ensimmäiseksi keskellä kenttää olevan esteen, jonka päällä oli tarkoitus vaihtaa laukka. Kartsulle nämä vaihdot on aina ollut hankalammasta päästä, mutta siitä huolimatta saatiin muutamat sujuvat vaihdot alle jo alussa. Hyppäsimme vielä muutamia niinsanottuja radanpätkiä eli noin 2-4 estettä peräkkäin harjoitellen teitä. Meidän osalta nämäkin sujuivat yllättävän hyvin ja tietkin onnistuivat. Kartsu alkoi jättämään juuresta hyppäämisen pois ja hyppypaikatkin olivat hyviä.

Lopuksi tulimme koko radan läpi, johon sisältyi kentän keskellä oleva este, sarja sekä muutama pysty. Ajattelin aluksi, että tulisin ihan vaan 60cm korkeudella koko radan, mutta valmentajan suostuttelemana myönnyin tulemaan kaikki muut esteet paitsi sarjan 80cm korkuisena. Rimakauhu kuitenkin iski ratsastajalle jo ennen aloittamista ja kesti pienen tovin ennen kuin uskalsin ratsastaa Kartsun ensimmäiselle esteelle, joka kuitenkin ylittyi kaikista epäluuloistani huolimatta hyvin. Tämä mun rimakauhu alkaa olemaan jo aika paha, koska jokainen yli 70cm este on vain mielestäni aivan liian korkea ja pelottava... Radan toisen esteen puomit kolisivat alas, koska en ratsastanut kaarteessa tarpeeksi eteenpäin, mutta loppurata ylittyi puhtaasti.


Noi vuohiskarvat pitäis varmaan jo leikata? x)




Kaiken kaikkiaan tunti sujui todella hyvin ja täytyy myöntää, ettei se hyppääminen nyt niin kauheaa ole. Oma ratsastukseni ei ollut huipussaan, mutta pääasia oli, että oli kivaa! Jatkossa alankin käymään estevalmennuksissa joka toinen keskiviikko nyt, kun valmennuspäivä vihdoinkin vaihtui itselleni sopivaksi. Saa nähdä, jos meidätkin taas joskus nähdään esteradoillakin!

2 kommenttia: