tiistai 19. huhtikuuta 2016

Mitä me teimme tortaina?

Moi! Viime viikolla menin tunnin Chemekalla, jota välttämättä halusin kokeilla ja voin sanoa, että se tamma osaa aina yllättää minut positiivisesti. Tunturatsun vaihduttua päätin kuitenkin mennä myös Karolla samalla viikolla, joten menimme LuRan isolle kentälle torstaina. Tarkoituksena oli vaihtaa hieman maisemaa ja mennä rennosti kaikki askellajit läpi. Postauksen kuvat (c) Aada Agge.



LuRan kenttä on huomattavasti tallin omaa kenttää isompi, joka takia ponit vähintäänkin innostuvat sinne päästessään. Kartsukin oli huomattavasti energisempi kuin yleensä. Aluksi työstin käynnissä, koska Kartsun oli pakko kytätä kaikkea mahdollista uutta ja ihmeellistä eikä siitä työnteosta loppujen lopuksi tullut yhtään mitään. Siirsinkin aika pian Kartsun raviin ja annoin sen ravailla omaa tahtiaan kenttää ympäri, jotta se saisi kyyläilyt kyyläiltyä ja työnteko voisi alkaa.

Alkuverryttelyn jälkeen otin takaisin käyntiin ja aloitin tekemällä avoja pitkillä sivuilla ja voltit aina lyhyille sivuille. Kartsu on aina alussa todella jäykkä sekä hidas, jonka takia näitä joutuikin toistamaan hyvän tovin ennen kuin taivutus alkoi edes muistuttamaan avotaivutusta. Poni alkoi kyllä taipumaan todella mallikkaasti useiden toistojen jälkeen, joten tein muutamat avot myös ravissa.



Tähän sai luvan loppua meidän koulutuuppailut siltä päivältä ja vuorossa olikin, varmasti Kartsun suosikki osuus, laukkaaminen niin lujaa kuin poni suinkin haluaa. Laukannoston jälkeen Kartsu oli aluksi hieman varovainen ja laukkasi mummolaukkaa eteenpäin, mutta pienen kannustuksen jälkeen sieltä löytyi se kunnon laukkavaihde, jonka jälkeen ratsastajalla ilmenikin ongelmia pidätteiden kanssa.

Kun oltiin molempiin suuntiin laukattu, kävimme vielä yläkentällä hyppäämässä ensin pientä ristikkoa, joka nousi 40cm pystyksi. En ole päässyt hyppäämään miltein kolmeen kuukauteen, joten tuollaisen pienen esteen  hyppääminen oli oikeastaan aika kivaa. Koskaan en ole hyppäämisestä oikein tykännyt, mutta silloin, kun estekorkeus pysyy pienenä ja yhteistyö ponin kanssa sujuu, ei siinä kai mitään vikaa ole. Pienten esteiden ylittäminen silloin tällöin on kyllä hyvää mielenvirkistystä sekä hevoselle että ratsastajalle.



Loppuverryttely teimme maastossa ravaillen rennosti hiekkateillä. On se kyllä niin kivaa, kun pääsee aina välillä näin rennosti heippailemaan. Ajattelinkin nyt kysyä Kartsua puoliylläpitoon itselleni kesäksi, jotta pääsisin useammin maastoilemaan sekä ratsastamaan Kartsua useammin, koska kesällä sitä ylimääräistä aikaa on välillä hieman liikaakin. :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti