torstai 21. huhtikuuta 2016

Ensitapaamisesta nykyaikaan

Tänään ajattelin tehdä postauksen, jossa syvennymme nyt Kustin ja minun yhteiseen taipaleeseen hieman enemmän. Laitan joukkoon myös vertailukuvia, joista toiset on kuvattu 16.10.2015 ja toiset 25.2.2016, eli kuvilla on 4kk eroa. Aloitetaanpa:

Palataan nyt hieman yli puoli vuotta ajassa taaksepäin. On siis aurinkoinen ja lämmin loppukesän päivä ja olen menossa kokeilemaan kolmea hevosta pienelle tallille. Huomaan heti laitumella seisovan ison, tummanrautiaan suomenhevosen. Tuo kyseinen hevonen vie heti sydämeni, vaikken tiedä siitä yhtään mitään. Hevonen näyttää omalla tavallaan vilkkaalta ja pilkettä silmäkulmassa -tyyppiseltä, vaikka se vain seisoo nätisti paikallaan ja katsoo suurin silmin minua.



Kahden muun hevosen kokeilemisen jälkeen päätän, että kokeilen vielä Kustia, kun omistaja sitä minulta kysyy. Muistan, kuinka pomppuisalta Kustin ravi tuntui ja kuinka huono tasapaino sillä oli. Itseasiassa Kusti ei edes ravannut, vaan se peitsasi ja otti välillä pari raviaskelta. Laukkaa en saanut edes nostettua kumpaankaan suuntaan, sillä se oli täysin unohtunut pojalta.

Näin mahdollisuuden tässä hevosessa, vaikka silloin Kusti näytti enimmäkseen vain sellaiselta puskaratsulta, joka juuri ja juuri pysyi pystyssä, kun sen selkään noustiin. Sitä oli erittäin hankala varustaa, kun se vain pyöri suuntaan ja toiseen ja yritti rynniä yli. Kavioita se ei meinannut millään nostaa ja se vihasi suitsien laittoa ja satulaa. Hetken tuumailun jälkeen kuitenkin päätin, että tämä olisi se hevonen, jonka kanssa haluan saavuttaa jotain ainutlaatuista. Tämä oli hyvin erityinen hetki, sillä harvoin tulee vastaan sellainen tilaisuus, jossa saat itse muovata itsellesi nuoresta hevosesta juuri sinulle sopivan ratsun. 
Siitä alkoi meidän yhteinen taival.

Ennen kuin hyppään nykyaikaan, lättään pari vertailukuvaa tähän;

 2015




2016

Kusti pysyy nyt paljon paremmin pystyssä kaikissa askellajeissa ja alkaa pikkuhiljaa kulkemaan nätisti. Takajalat eivät työskentele vielä tarpeeksi aktiivisesti, mutta hiljalleen hyvä tulee. Peitsaaminen ei kuulu enää pojan askellajeihin ja siitä olen kovin ylpeä! Itse olen oppinut istumaan Kustin selässä ja tiedän, mitä milloinkin siltä tulee vaatia tai mitä se aikoo seuraavaksi tehdä. 
 2015

2016

Tiedän, tuo ylläoleva laukkakuva on kamala :D Kusti nostaa nyt kumpaankin suuntaan laukat heti, kun sitä pyydetään ja ylläpitää nätisti laukkaa. Oikea laukka on vielä melko hankala Kustille, mutta ollaan otettu asia huomioon ja koitetaan parannella sitäkin. 

Eli, niinkuin jo kerroinkin, niin ollaan saatu Kustin kanssa suurimmat ongelmat hoidettua ja nyt aletaan hiomaan pienempiä yksityiskohtia ja alamme nostamaan Kustin tasoa hiljalleen. Fyysisen kunnon nostaminen on hieman hankalaa, kun olen ainoa, joka Kustia liikuttaa, joten nyt yritän käydä tallilla mahdollisimman useasti vähintään juoksuttamassa poikaa. Loppuun muutama kuva matkan varrelta!







2 kommenttia:

  1. Kivan oloinen blogi teillä, liityin lukijaksi! :)

    Tää postaus on jotenkin ihanan kauniisti kirjoitettu, ja nuo ratsastuskuvat olivat hyvä lisä, niistä näkee selvästi, että ootte tosiaan Kustin kanssa kehittyneet jo todella paljon! Mielenkiinnolla jään seurailemaan teidän menoa :)

    http://time-of-dreams.blogspot.fi

    VastaaPoista